Olen taidemaalari Zamuel Hube, nykypäivän suomalainen surrealisti. Olen kotoisin Porista, sittemmin olen asunut Helsingissä, Porvoossa ja Milanossa. Asun ja työskentelen nykyään Turussa. Työmenetelmäni on perinteinen öljyvärimaalaus ja intohimoni elokuvallisten surrealististen näkyjen sommittelu canvakselle. Kuvamaailmalleni ovat tyypillisiä suomalaiset meri- ja järvimaisemat, lentävät punaiset mökit ja muut yllättävät monimerkitykselliset yksityiskohdat.
Piirtäessäni ala-asteella pulpetin kannen täyteen, en saanut vielä hirveästi arvostusta osaamisestani, mutta ainakin osoitin pääni olevan täynnä ideoita. Piirtämisen alkaessa sujumaan ja mielen hieman tasoituttua, enoni tutustutti minut öljyväreillä maalaamisen saloihin. Opiskelujeni jälkeen asetuttuani Helsinkiin, aloin toden teolla toteuttamaan sisäistä paloani ja panostin maalaamiseen. Halusin tulla taiteilijaksi, jonka työn jälki on teknisesti hyvää ja teokset tunnistettavia. Näyttelyurani alkumetreillä pääsin onneksi mukaan omien kotimaisten esikuvieni (Panu Hemminki ja Bruno Maximus) näyttelyhankkeisiin ja siitä sain todellisen potkun, joka takasi hyvän vauhdin urani alkuvaiheista aina tähän päivään asti. Myös ensimmäinen yksityisnäyttelyni ylitti kaikki odotukseni; väkeä ja tunnelmaa riitti ja muutamia isoja teoksia myytiin Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Paluuta turhautuneeksi pulpettiin piirtelijäksi ei enää ollut, suunta oli määrätty; eteenpäin. Suuremmalle yleisölle taiteeni tuli tutuksi joitain vuosia myöhemmin Taidekeskus Salmelan kesänäyttelyiden ja MTV3:lla esitetyn Taiteilijaelämää Salmelassa TV-sarjan myötä.
Suosittelen lämpimästi omien kokemusteni pohjalta piirtämistä, maalaamista ja ylipäätään kaikkea luovaa tekemistä. Oman luovuuden ja kädentaitojen kohdistaminen johonkin itseä kiinnostavaan tekemiseen on omiaan kehittämään ihmisen henkisiä valmiuksia ja antamaan tasapainoa elämään. Luova työskentely mahdollistaa kanavan, jonka kautta purkaa ajatuksiaan, tuntemuksiaan ja ideoitaan. Sen parissa voi rentoutua ja syventyä omiin syvällisiin ja vähemmän syvällisiin pohdintoihin. Alukutaipaleella kannattaa olla avoin ja kokeilla rohkeasti eri juttuja. Kun oma juttu on löytynyt ja se alkaa sujua hyvin, kannattaa mielestäni keskittyä siihen, eikä liikaa yrittää haalia erillaisia juttuja. Ei ole yhtä tapaa aloittaa ja edetä, vaan jokaiselle sopii omansa, toinen oppii ja kehittyy kursseilla, toinen itsekseen tekemällä, kolmas saa neuvoja kokeneemmalta tekijältä.
Harrastuksen kautta tutustuu helposti muihin ihmisiin, jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita ja joihin tutustumalla osaa myös suhtautua omaan tekemiseen ja osaamiseen realistisemmin. Olen aina pitänyt uusiin ihmisiin tutustumisesta ja olen osannut pitää oman taiteellisen tekemiseni suojassa muiden vaikutteilta. Eli en anna muiden vaikuttaa siihen mikä on se omin juttuni. Menestyäkseen taiteilijan pitää jossain määrin olla itsekäs ja osata sulkea latistajien mielipiteet ulkopuolelle ja uskoa omaan juttuunsa häpeilemättä. Toisaalta kukaan ei menesty ilman toimivaa ja monipuolista tukiverkostoa, joten pitää myös osata ottaa muut huomioon ja olla nöyrä, vaikkakin itsevarma. Eli harrastuksen muuttuessa ammatiksi ja kokeilun muuttuessa menestykseksi, pitää löytää tasapaino itsekkyyden ja yhteisöllisyyden välillä.
Parasta on ehdottomasti se, että kyseessä on ikioma juttu ja sen tekeminen on hauskaa. Saa tehdä sitä mitä rakastaa ja mitä tietää osaavansa hyvin. Kun tunnistaa ajan myötä paremmin omat vahvuutensa; voi panostaa niihin ja se tuo kehittymisen myötä valmiudet toteuttaa omat ideat konkreettisiksi teoksiksi. Kun tekee taidetta itsenäisesti saa päättää monista asioista itse; sisällöstä, menetelmistä ja osin myös aikatauluista. Tarvitsee toki toimia pääasiassa olemassa olevan toimintaympäristön ja ympäröivien ihmisten ehdoilla, mutta kuitenkin päätäntävalta on itsellä ja mikä parasta; ideat ovat omia. Itsenäisyys ja yrittäjämäisyys harrastuksen edettyä ammattimaisemmaksi tuovat mukanaan myös vastuun, taloudelliset riskit ja epäonnistumisen pelon. Kun alkaa saamaan näkyvyyttä, myös paineet saattavat alkaa kasvaa.. kun ihmiset tukevat ja auttavat sekä sijoittavat tekemiseesi, alkaa miettimään helposti vastaako tulavaisuudessa ihmisten odotuksiin. On hyvä pitää pää kylmänä ja jalat maassa niin asioihin on helpompi suhtautua ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti uran eri vaiheissa ja eri elämäntilanteissa. Kun harrastuksesta kasvaa työn tavoin aikaa ja energiaa vievää kuluttavaa toimintaa, korostuu itsestä huolehtimisen merkitys. Omasta fysiikastaan ja myös henkisestä puolesta on pidettävä entistä paremmin huolta. Olen aina koittanut pitää elämäni monipuolisena ja niin, että kaikelle löytyy aina joku tasapainottava tekijä. Vaikka yhdellä saralla menisi jostain syystä huonosti, muut osatekijät pitävät kasassa ja auttavat eteenpäin. Elämänkokemuksen myötä suosittelenkin kaikille monipuolista virikkeellistä elämää, jossa on oma paikkansa itselle, läheisille ja ystäville, työlle, liikunnalle ja harrastuksille.
Suhteeni maalaamiseen on murroksessa perheenlisäysten ja elämänmuutosten myötä, mutta koska kyseessä on niin vahva intohimo ja elämäntyö, en koe että tilanne olisi mitenkään huono, päinvastoin. Taiteilijuus ja omat visiot saattavat joskus viedä vähän liikaakin mukanaan ja siksi onkin hyvä, että ympärillä on ihmisiä, jotka pitävät arjen pyörteissä mukana. Luova työskenetely vaatii veronsa kun sille antaa paljon, siksi on tärkeää myös osata ottaa siihen etäisyyttää. Uskon, että tulen aina maalaamaan ja pyrin aina kehittymään ja pitämään mieleni avoinna uusille ideoille ja uusille tavoille tarkastella maailmaa, ihmisiä ja elämää. Tavoitteeni on luoda jotain uniikkia ja kuolematonta, teoksia jotka jäävät elämään. Toivon, että teokseni tuovat ihmisille iloa ja antavat inspiraatiota ja toivoa. Haluan myös, että teosteni avulla ihmiset löytävät ympäröivän luonnon ja maailman hienoudet ja ainutlaatuisuuden.
Luova työskentely ja taiteilijuus eivät sulje pois fyysisiä harrastuksia, päin vastoin. Maalatessa tuntikausia fysiikka joutuu koetukselle, joten oma nyrkkisääntöni onkin, mitä enemmän maalaamista, sitä enemmän pitäisi myös vastapainoksi harrastaa liikuntaa. Minulla on taiteenpalon lisäksi ollut aina vipinää kintuissa eli olen aina halunnut liikkua. Nuorena harrastin tosissani jääkiekkoa, sittemmin mm. sulkapalloa ja lumilautailua. Minulla on myös ruskea vyö japanilaisessa kamppailulajissa Taidossa. Nykyään vapaa-aikaa jää vähän perhe-elämän ollessa kiireisimmillään, joten kuntoani ylläpidän lajeilla, jotka eivät ole sidottuja säännöllisiin treeniaikoihin. Ulkoilen perheen kanssa, käyn uimassa ja juoksen. Unelmani on parantaa joskus omaa ennätystäni maratonilla; ensimmäinen kerta kun meni aika huonosti oman huonon valmistautumiseni johdosta ja aika painui yli viiden tunnin. Nyt olen vanhempi ja viisaampi ja unelmoinkin nelosella alkavasta loppuajasta.