Olen Juha Klementti, helsinkiläinen kirjailija ja sukelluskalastaja. Selailin vuosituhannen vaihteessa nettiä etsien uusia kalareseptejä ja eksyin sukelluskalastusseura Team Kampelan kotisivuille. Tunsin välittömästi että olin löytänyt jotain ainutkertaista. Päätin seurata vaistoani ja hankkia välineet sekä kokeilla lajia. Ensimmäisellä yösukelluksella omassa lähirannassani ammuin pari lahnaa, mikä sai aikaan sen että sukellusreissun päätteeksi nousin merestä peruuttamattomasti muuttuneena miehenä. Olin löytänyt jotain mitä en tiennyt olevani vailla, mutta mitä ilman en enää edes haluaisi kuvitella eläväni.
Jos laji herättää kiinnostusta, kannattaa olla yhteydessä paikallisiin sukellusseuroihin ja kysellä onko heidän jäsenissään lajin harrastajia. Staattisen hengenpidätysharjoittelun voi aloittaa kännykkäaplikaatioilla vaikka omalta kotisohvalla, mutta dynaaminen allasharjoittelu tulee tehdä aina pareittain. Yleensä sukellusseuroilla on hallivuoroja joiden aikana vapaasukellusta voi treenata turvallisesti. Tähän riittää ihan perusvälineet: maski, snorkkeli ja räpylät. Varsinaiset sukelluskalastusvälineet kannattaa hankkia sitten nettikaupasta ja konsultoida jotain lajin harrastajaa ennen ostopäätöstä. Tärkein yksittäinen varuste on mittatilauksena valmistettu märkäpuku, jonka avulla voi kylmässä vedessä olla mukavasti useita tunteja. Laji tarjoaa täysin uuden ja ainutlaatuisen näkökulman kalastukseen. Aloittelija voi ottaa rennosti ja ampua haukia kaislikosta, mutta halutessa laji on fyysisesti sekä henkisesti äärimmäisen vaativa. Toistuvat vapaasukellukset kymmenien metrien syvyyteen kovissa olosuhteissa vaativat rautaista kuntoa ja päättäväisyyttä.
Ihminen on lajina metsästäjä-keräilijä ja nämä kummatkin ominaisuudet yhdistyvät sukelluskalastuksessa täydellisesti. Lajissa siis liikutaan todella perusasioiden äärellä. Taimenen hohde lampun valokeilassa yödyykillä, tai kampasimpukat Norjan hiekkapohjilla, antavat nykyihmiselle saalistukseen ja keräilyyn liittyviä puhtaita, vaistoista nousevia tuntemuksia ja liittävät sukelluskalastajat esi-isiemme kanssa samaan historialliseen saalistajien jatkumoon. Itse en ole kokenut vastaavaa muiden lajien piirissä. Sen lisäksi oma-ampuma kala maistuu paremmalle kuin yksikään kaupasta ostettu. Yleinen kommentti ruokapöydässä onkin: “Miksi tämä on niin hyvää?”
Haasteita lajissa riittää myös. Ensimmäiseksi täytyy opetella pidättämään henkeä, ainakin jos haluaa kalastaa ahvenia ja kampelaa tai isompaa kalaa ulkomailla. Myös olosuhteet ovat usein haastavat. Suomessa huono näkyvyys ja vähäiset kalamäärät kysyvät kovaa motivaatiota, etenkin jos useampi reissu peräjälkeen on jäänyt ilman ensimmäistäkään havaintoa kalasta. Kalat viihtyvät usein virrassa joten parhaissa kalapaikoissa on lähes poikkeuksetta haastavat sukellusolosuhteet. Jos pelkkä kalastus ei riitä järjestetään lajissa kilpailuja, aina MM-tasolla asti, ja kisat ovatkin oiva paikka oppia uutta ja tutustua muihin lajin harrastajiin.
Vietän nyt ruuhkavuosia joten en päässyt viime kaudella merelle niin usein kuin olisin halunnut. Ensi kaudella minulla on tavoitteena aloittaa kilpaileminen uudelleen parin välivuoden jälkeen ja taistella itselleni jälleen paikka maajoukkueessa PM-kisoihin. Osallistuminen vuotuiseen Norjaan suuntautuvaan sukelluskalastusretkikuntaan on myös tähtäimessä. Lopullisena tavoitteena minulla on harrastaa lajia niin kauan kuin elän.
Uusista lajikokeiluista Paintball on aina kiinnostellut, siis ihan kenttäpelinä.