Olen Tung Bui, ammattistuntmies kymmenen vuoden työkokemuksella. Urani aikana olen työskennellyt lähes kaikissa mahdollisissa tuotannoissa aina kansallisoopperan näyttämöltä, TV-tuotantoihin sekä elokuviin. Vuonna 2016 ensi-iltaan tulleessa Tappajan näköinen mies -elokuvassa (ohj. Lauri Nurkse, päärooleissa mm. Samuli Edelmann, Martti Suosalo, Ville Haapasalo ja Maria Ylipää), jossa työskentelin taistelukoordinaattorina.

Päälajini oli vuoteen 2001 asti karate, josta sain edeltävänä vuonna mustan vyön arvon. Vuonna 2003 aloin treenata parkouria, johon ystäväni minut tutustuttivat nettivideoiden kautta. Perustimme yhdessä Suomen Parkour ry:n ja työskentelin yhdistyksessä puheenjohtajana seuraavat 3 vuotta. Tuona aikana esittelimme lajia ympäri Suomea ja eri medioissa. Yhdellä keikalla vuonna 2006 sain kunnian tehdä yhteistyötä ammattistuntmies H-P Virkin kanssa. Kyselin häneltä stunttyöstä, kiinnostuin siitä, ja lopulta H-P:eestä tuli mentorini. Hän koulutti minut stunt-mieheksi. Parkour oli sisäänpääsylajini stunt-ammattilaiseksi, mutta nykyään hyödynnän lähes yhtä paljon karate-taustaani työssäni.

tung bui parkour karate urheilu harrastus

Mielestäni liikunta, ja mielellään kilpaurheileminen on parasta, mitä erityisesti lapsena olisi syytä kokeilla useita vuosia. Hyvän fyysisen suorituskyvyn ja terveysvaikutusten lisäksi erityisesti kilpaurheileminen kehittää henkistä sietokykyä, sisua ja tahtoa, sekä nöyryyttä. Vaikka myöhemmin lopettaisinkin kilpaurheilemisen, niin vahvasta henkisestä sietokyvystä on paljon hyötyä työelämässä.

Lasten harrastuksissa omilla vanhemmilla ja heidän tahtotilallaan on suurin vaikutus. Aikuistukea voi saada myös esim. liikunnanopettajalta, lajivalmentajilta tai jopa kaverin vanhemmilta. Lapsena ja nuorena suuri merkitys on myös kavereilla. Jos kaverit treenaavat jotakin lajia, niin todennäköisesti myös lapsi itse haluaa treenata samoja lajeja.

tung bui parkour karate urheilu harrastuksia

Kun itse teen stuntit, niin parasta on onnistuminen ohjaajan, kuvausryhmän tai yleisön edessä. Onnistuminen on kuitenkin edellyttänyt usein kymmeniä tai satoja treenitunteja, joten onnistumisen tunne on sitäkin makeampi, mitä enemmän aikaa ja hikeä on sen eteen vuodattanut.

Kun toimin stunt-koordinaattorin roolissa, eli en itse esiinny, vaan ohjaan muita näyttelijöitä ja esiintyjiä, niin parasta on olla mukana luomassa toimivaa kokonaisuutta. Esimerkiksi näyttelijä voi minun takia voittaa oman pelkonsa ja suoriutua onnistuneesti omasta stuntistaan. Ohjaaja voi myös kokea, että minun ansiosta toimintakohtaus on juuri sellainen tai jopa parempi, kuin mitä hän kuvitteli. Tähän pyrin työssäni – yhteisiin onnistumisiin!

Haastavinta ammatissani on tulla taloudellisesti toimeen normaalissa elämässä, koska työ on projektiluontoista, eikä aina tiedä, milloin tulee seuraava keikka. Siitä huolimatta minun pitää jatkuvasti kehittää itseäni fyysisesti sekä henkisesti, koska täytyy aina olla valmis tekemään vaativakin stuntti lyhyellä valmistautumisajalla. Suurin osa ajastani menee siis treenaamiseen aivan kuten ammattiurheilijallakin.

Parkour on minulle yksi työkaluistani, ja ylläpidän sitä tietyllä taitotasolla. Stunt-miehenä minun tulee kehittää itseäni jatkuvasti, joten lajikirjoni jo tähän mennessä kantaa laskuvarjohypystä, moottoripyöräilyyn ja mm. paritansseihin. Tällä hetkellä keskityn CrossFitiin.

Tavoitteenani on tulla arvostetuksi stunt-ammattilaiseksi maailmanlaajuisesti, eli Hollywoodista Kiinaan ja kaikkialle näiden välissä.